Hankin sunnuntaimelontaan kesällä 2009 ilmatäytteisen kajakin merkiltään Coleman Fastback (arvostelu:
http://www.inflatablekayakworld.com/reviews/coleman-exponent-fastback/). Kajakki oli hyvinkin edullinen ja vaikutti ihan laadukkaalta materiaaliensa puolesta. Ostin sen kumppaniksi hiukan paremman kokoontaitettavan melan mallia Advaced Elements. Tuo kokonaisuus pakkautuu mukavasti kajakin omaan kantopussiin ja mukaan sopii vielä melontaliivit sekä luonnollisesti tarvittava pumppu.
 |
Kajakki valmiina matkaan Velaatan uimarannalla |
Ominaisuuksiltaan Coleman on mielestäni juuri Inflatable Kayak Worldin arvostelun mukainen. Sitä ei voi kehua hyväksi kajakiksi, mutta ei se huonokaan ole. Täytyy vain osata laittaa peli omaan kategoriaansa eikä verrata sitä ainakaan koviin kajakkeihin. Muista ilmatäytteisistäkään ei ole omaa melontakokemusta eli tässä vain subjektiivinen näkemys. Hyvää on ehdottomasti pakattavuus eli tämän kanssa pystyy vaikka kulkemaan kaupungin busseissa. Kestävyydessäkään ei ole moitteita ja eikä Kiimajoen koskissa kivet tai muut vedenalaiset esteet jättäneet edes jälkiä pohjan materiaaliin. Huonoa on sitten kajakin hitaus ja huono suuntavakaus. Tämä ei todellakaan ole mikään vauhdikas menopeli.
Kanootin retostelun jälkeen sitten retkelle. Lähdin Tampereelta lauantaina kahdeksan jälkeen ajamaan Teiskoon. Kävin aluksi tiputtamassa kajakin ja muut varusteet Velaatan uimarannalle, vein sitten auton parkkiin Terälahden Salelle ja hypäsin bussiin takaisin Velaattaan. Homma olisi toiminut myös pelkällä bussilla eli kajakki olisi mahtunut hyvin onnikan kyytiin. Kiimajoella bussi onkin hyvin näppärä tapa hoitaa kuljetus lähtö ja paluupaikan välillä tai vaikka koko reissu (kertamaksuilla kokonaista 5 € menopaluu).
Bussimatkailun, rannalle kävelyn, kanootin pumppauksen ja pakkauksen jälkeen olin puoli kymmenen aikoihin valmiina melontareissulle. Sää oli jälleen loistava, heti aamusta aurinko paistoi ja lämpöä liki 25 astetta. Otin suunnan suoraan Velaattajärven yli ja etsin reitin Ukaanjärvelle.
 |
Velaattajärvi | | | | | |
|
 |
Reitti Ukaanjärvelle |
Ukaanjärvi ei ollut reitin varrella Velaatasta lähtiessä vaan osa vaihtoehtoista reittiä Ukaa lähtöpaikkana. Halusin vain käydä katsomassa millaista reittiä tuossa suunnassa olisi ja meloin Ukaanjärven keskelle. Reitti Ukaasta koostuu pienistä järvistä ja lammista sekä niitä yhditävistä ojista. Kajakille siis juuri sopivaa vesistöä. Seuraavalla kerralla täytyy koittaa tuo osuus reitistä kokonaisuudessaan.
 |
Kuituskosken yläpuolella |
Ketunlenkin jälkeen suunnistin sitten varsinaiselle Kiimajoelle. Joen alku oli ruovikkoa, mutta siinä oli silti hyvä meloa. Ensimmäinen koski tuli nopeasti eteen ja kajakin koskenlaskuominaisuudet pääsivät testaukseen. Kesän vähäsateisuudesta johtuen joen pinta oli aika alhaalla eikä koskissa ollut turhan paljoa vettä. Suurin osa koskien laskuista muistutti enemmän vesiliukumäkeä, sen verran monta kivi- ja pohjakosketusta tuli koettua. Mutta kuten aiemmin tuli todettua, Coleman ei ollut kivistä moksiskaan. Ei tarvinnut kuin muuttaa istuma-asentoa tai hiukan keventäää käsillä ja kajakki luiskahti kiviltä eteenpäin mukavasti. Tähän malliin laskin kolme matkalla vastaantullutta koskea (Kuituskoski, Niinikoski ja Vehkakoski).
 |
Kuituskosken suvanto |
 |
Valmiina laskemaan Niinikoskea |
Välietapit koskien välillä oli pääsääntöisesti leppoisaa jokimelontaa. Coleman oli oikein näppärä peli kiemurtelevalla ja kapeahkolla reitilla. Ohjauksen ketteryys oli mukavaa eikä luonnon helmassa matkavauhtiakaan kaivannut lisää. Joki myös virtasi välillä reippaasti ja tarjosi lisävauhtia. Ainoastaan muutamat joen poikki kaatuneet puunrungot Mustametsän kohdalla hidastivat matkantekoa. Puut näyttivät tahallaan kaadetuilta tai sitten paikalliset majavat ovat oppineet käyttämään moottorisahaa. Onkohan kyseessä reitiin haasteiden lisääminen vain ilkeämielisyys?
 |
Kaatunut ja sahattu puunrunko |
Taukoa ajattelin alkuun Mustametsän nuotiopaikalla, mutta rantautumisen jälkeen Suomen ilmavoimien luomuapulaiset eli hyttyset hyökkäsivät täydellä vahvuudella. Siispä jatkoin matkaa ja pidin tauon Kalmakurjenkoskella vanhaa myllyä ihastellen.
 |
Aiottu taukopaikka |
 |
Se parempi taukopaikka |
 |
Kalmakurjenkoski | |
Kokonaisuutena retki oli hyvinkin miellyttävä. Ukaanjärven lisälenkin kanssa melontaa kertyi reilusti yli 12 km ja aikaa kului lopulta noin 4,5 tuntia taukoineen. Kuten aika kertoo, melontavauhti ei ollut huimaava vaan enemmän kyseessä oli vesillä tapahtunut luontoretkeily. Kiimajoki on hieno reitti jopa matalan veden aikaan ja sopiva päiväretkelle. Coleman Fastback toimi hyvin ja oli mukava väline. Käytän varmasti sitä jatkossakin ainakin lyhyillä jokiretkillä.